Juoksin tänään tossa iltasella äkkiä kamera kädessä ulos Hapin kehotuksesta kun siellä oli niin kaunis auringonlasku. Yritin vangita sen hetkellisen näkymän ja värit kuviin ja aina kun uudestaan katsoi samaa kohtaa ni se oli jo aivan erilainen. Isi halus kanssa tulla kuvattavaks ja ajo ruohonleikkurilla kameran eteen, mutta en ikuistanu sitä tällä kertaa. Ei olis sopinu sen rumassa ikivanhassa takissa tonne värien sekaan.
En oo tänne kerenny kirjottelemaan ja voin pistää suurimmaksi syyksi koeviikon, mikä päättyi keskiviikkona, mut muutenki nyt on ollu niin paljo kaikkee, harkkoja,kisoja,lääkärireissuja,läksyjä ja kaikenlaista, niin ei ole mieliala ollu ihan parhain mahollinen tän syksyn aikana. Musta tuntuu että mun koko ruokavalio koostuu kohta pelkästään erilaisista pillereistä. Muutenki oon iha järkyttyny miten tää syksy on jo näin pitkällä. Voin vaikka vannoo että meijän pihan pihlajassa oli vielä lehdet puussa viikolla ja tänään sain järkyttyä katsoessani ulos. Eipä ollut lehden lehteä pihlajassa. Tätä tekstiä muuten kirjoittaessa mulla oli päässä puiden ja kasvien jäännöksiä, sekä turvetta ja kaikenlaista. Eli kirjaimellisesti suota.