End is the new start

Tämän blogin muutaman viikon mittainen hiljaisuus päättyy ikuiseen hiljaisuuteen, sillä siirryn täältä kirjoittelemaan uuteen osoitteeseen parhaimman kaverini kanssa. Tämä päätös syntyi jo kauan sitten, jottei kummankaan entisiin blogeihin tulisi juuri tälläisiä pitkiä taukoja.  Kuitenkin lisäämme aina samoja kuvia, joten miksi lisätä niitä kahteen eri osoitteeseen. Tästä syystä löimme isot päämme yhteen ja hylkään tämän minua melkein kolme vuotta palvelleen blogin ja käännän uuden välilehden tietokoneen ruudulle. Jos enää yhtään kiinnostaa kuulumisiamme seurailla, tsekatkaas tämä uusi luomuksemme:
FORGOTTEN TAPES

24.09.13

Välttelen kokeisiin lukua muokkaamalla näitä kuvia, jonka takia suunnattiin viikonloppuna kirkonmäelle, jotta Mirka saisi muutaman kuvan koulutyötä varten. Koulutöiden parissa pitäisi minunkin kyllä olla, koska koeviikko on jo parin päivän päästä alkamassa. Eihän minulla muutakaan tekemistä ole, kun päänsäryn takia en jäähallillekkaan tänään raahautunut, mutta jotenkin tämä tietokone houkuttelee enemmän kuin historian kirja. En tosin hirveästi niitä kirjoja kerkeä tässä lähipäivänä lueskella, koska joudun matkaamaan Helsinki-Mäntsälä-Hyvinkää väliä ihan kiitettävän verran. No voihan ne matkustamisen käyttää hyödyksi ja yrittää lukea kiireisten ihmisten seassa. Ehkä mä voisin vähän ryhdistäytyä ja aloittaa luku-urakan, mutta sitä ennen puen vielä yhden kerroksen vaatteita lisää päälle ja uhraudun tolle kylmälle syyssäälle parin sadan metrin takia, jotta saisin kaupasta jotain piristettä aherruksen ajaksi.

1509

Muutama ns. turhaa ylijäämä kuvaa, jotka ei ole mahtunut tänne muinakertoina, ajattelin laittaa koristamaan tätä postausta, jonka tein lähinnä siksi että tänne blogiin saisi jälleen jotain päivitettävää ja siksi että voisin vältellä pöydällä olevaa koulukirjakasaa. Enhän ole koko päivänä tehnytkään muuta kuin keksinyt kaikenlaista turhaa tekemistä, kuten muffinsivuokien järjestelyä ja siivotun ruokakaapin ihastelua, jottei vaan tarvisi vaivautua avaamaan läksykirjoja ja istua niitä tekemään ja jo valmiiksi särkevää päätä pähkäilyllä vaivaamaan. No voinhan sanoa että koko päivän olen läksyjä tehnyt, mutta todellisuudessa kirjat on vain auki levällään eilen siivotussa huoneessa kirjoituspöydällä. Ehkä voisin keittää kolmannen kupin verran teetä ja tällä kertaa saada jotain oikeasti aikaiseksi kirjoittaa paperille. Odotan jo huomista ja uutta alkavaa viikkoa, sillä tykkään että päivillä on jotain tarkoitusta ja tekemistä vaikka yleensä kiire meinaa aina tullakkin. Ja nyt kun toisen lukiovuoden ensimmäinen koeviikkokin lähestyy ja kalenteri on täynnä kaikenlaista menoa jo valmiiksi. Ehkä tästäkin selvitään, mutta voisin nyt mennä keittämään sitä teetä ja katselemaan puista putoavia keltaisia lehtiä (ja ehkä myös jotakin paperille raapustamaan).

7.9.

Ihana ja lämmin syyspäivä takana, joka tulin tosin vietettyä lähinnä sisätiloissa, kun autossa istuttiin ja kauppoja kierreltiin, taas (ai mikä ostoslakko?). No ehkä se tällä kertaa onnistuisi, kun annoin pankkikortin äitille ihan omasta tahdostani, jottei tulisi ostettua mitään. Tarkoitushan ei ollut tänään ostaa mitään, mutta jostakin kumman syystä Hyvinkään Willan kaupat jotenki houkutteli eikä sieltä osannut kumpikaan lähteä tyhjin käsin. Naapurikaupunkiin lähdettiin äitin ja marin kanssa etsimään sitä tämän lukiovuoden kuuluisinta mekkoa, joka sitten puetaan päälle vuoden 2014 puolella. No löytyihän täydellinen yksilö, mutta liian suurella numerosarjalla ja sinnehän se jäi, ainakin toistaiseksi kun mietitään mitä tehdään. Ehkä se unelmien mekko vielä roikkuisi vaatekaappissani kauniisti kimaltaen. 

Eye of the tiger

Taas vain itsestäni kuvia, mutta halusin esitellä uuden ihanan tiikeripaitani, joka on ihana näin syksyllä kun alkaa tulla jo viileämpi. Uuden piponkin voi jo bongata kuvissa mun kiharoiden suojana, tosin nyt on vielä ehkä hiukan liian lämmin päivisin tota käyttää. Toi pipo päässä oli kunnon bad ass olo ja ootan että pääsen tota kunnolla pitämään. Nyt mä syön pikaisesti jotain ruokaa ja siirryn jäähallille kuten melkein joka päivä! 

29.8.

Niin ihanaa, kun ei tarvitse tehdä läksyjä, kun on edellisenä päivänä tehnyt jo kaiken. Mulla on selvästi aivan liikaa vapaa-aikaa, koska en ole kahteen viikkoon päässyt treeneihin, kun ajatuksissa pyörii kaikenlaisia asioita ja en pääse niitä pakoon. En, koska eräästä asiasta saan muistuksen joka hetki, nään kuinka asiat vain tippuvat pois, niin kuin kohta puista alkaa lehdet putoamaan. Mua pelottaa, mitä tää syksy tua tullessaan, kun en halua asioiden katoavan tai muuttuvan, mutta samalla mä olen onnellinen ja sen huomaa, koska huonoista asioista huolimatta toi hymy ei meinaa kadota mun huulilta, vaan suupielet kääntyy helposti pienistäkin asioista ylöspäin. Ehkä toi kaikki paha onkin vaan mun pään sisällä ja kaikki onkin hyvin. Toivon ainakin niin ja toivon että asiat lähtisi paranemaan.

Sunflowers

Käytiin eilen illalla Roosan ja Marin kanssa katsastamassa paikallinen auringonkukkapelto. Pelleilyksihän se jo tuohon aikaa illasta meni, ainakin minun osalta. Illan saldoksi saatiin muutamat jo hieman hämärässä otetut kuvat, muutamat tämän vuoden viimeisimpiä hyttysen puremia ja mutaiset kengät. Peltoon jätettiin jälkemme tekemällä kulkuväyliä ja repimällä pari kukkasta vain muutaman hassun kuva vuoksi. Halusin myös esitellä uuden(kolme viikkoa vanhan) ilmestyksen vasemmassa kädessäni, mikä tulee näkymään vielä useasti. Tällä hetkellä kärsin pienestä flunssasta ja olen kärsinyt jo yli viikon tekemisen puutteesta, kun treenit eivät vie sitä harvinaista vapaa-aikaa. No ehkä voisin panostaa hieman kouluun, jonka takia ei kameraakaan ole tullut käytettyä, mutta turha varmaan edes uskotella itselleni niin.Nyt kutsuu jo oma sänky ja uudet lempparilakanat, kun eilen tuli liian vähän unta palloon.

ps.Kuvista voi ehkä eniten kiittää kuvissa näkyvää brunettia, mutta kuvauskalusto oli minun ja Marin käsien takana. Ja pahoittelen Roosa, että tein tämän ennen sinua, olet ihana!

kalliolla, kukkulalla

Meillä oli tarkoituksena mennä katsomaan auringon laskua kalliolle tai maantieteellisesti oikein sanotusti siirtolohkareelle, mutta myöhästyttiin vähän kun teeveden kiehumisessa kesti niin kauan ja soutaminen ei myöskään suju ihan hetkessä. Mutta ei haitannut, saatiin silti ihailla punertavaa taivasta sekä tyyntä järveä. Pistettiin porukan ainoa miespuolinen soutuveneen airoihin ja soudettiin ihanan hiljaisessa loppukesän yössä.

"that's why, I smile"

Mirka käski mut viikonloppuna kameran taakse, ehkä taka-ajatuksena oli tuolle pariskunnalle uudet profiilikuvat. Saa nähdä ilmestyykö sellaiset jossain vaiheessa facebookkiin. Minäkin innostuin olemaan kameran toisella puolella ja nappasin oman kullan syliini, kun muillakin on, en sentään tota kauheen kokosta hämppistä mikä bongattiin rantaheinikosta, vaan oman pikku kisun. En oo ikinä nähny noin isoo hämähäkkiä täällä pohjoisessa kotimaassa! Nyt on kyllä jo ajatukset huomisessa enkä jaksais millään odottaa, että kello löisi neljä kertaa iltapäivällä!

"Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!"

Vieläkin mökkikuvilla mennään, koneella on niitä vielä monta sataa, joten tännekkin niitä vielä ikävä kyllä ilmestyy. Eilen tosiaan saavuttiin takaisin tänne eteläisempään Suomeen, olisin tosin vtoinut pidemmäksi aikaakin jäädä, mutta eipä voi mitään. Ja tänään pitäisi vihdoinkin nähdä kaveria, jota ei ole kerennyt nähä koko kesänä, eihän tässä ole ollut kuin 64 päivää kesälomaa jo ollut ja 8 jäljellä, että ihan hyvä tässä vaiheessa lomaa nähdä...Kotimatkalla eilen tuli tosi haikea fiilis iskelmän soidessa ja tajutessa että tämä kesä alkaa pikkuhiljaa olla sen loppupuolella.